Ajatusleikkejä liikennevakuutuksen vaihtoehtoisesta historiasta

Liikennevakuutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi vakuutuslajin historia kirjoitettiin kirjoihin ja kansiin. Edellinen historiikki on 1970-luvulta, joten oli jo aikakin. Omakohtaisesti asioita kokeneiden ihmisten haastattelut luovat historiaan elävän elämän leimansa, ja 1970-luvun tapahtumat kokeneet alkavat jo olla vähissä.  

Minulla on ollut etuoikeus päästä lukemaan tulevaa teosta jo käsikirjoitusvaiheessa. Erityisesti liikennevakuutuksen alkuajoista lukiessa huomaa, että paljon on maailma ja liikennevakuutus sen mukana muuttunut. Toisaalta onpa nykyisessä liikennevakuutuksessa sellaistakin, mikä on peruja aivan vakuutuksen alkuajoilta.  

Yksi suuri muutos on tapahtunut suhtautumisessa hinnoitteluun. Liikennevakuutuskeskuksen edeltäjän, Automobiilitariffiyhdistyksen, nimikin kertoo, että yhdistyksen keskeinen tehtävä oli pitää yllä hintakartellia ja rajoittaa ’epälojaalia kilpailua’. Nykyihmistä huvittaa asenne, joka oli vallalla pitkälle 1970-luvulle saakka: tuolloin kilpailun nähtiin olevan epätervettä, korottavan vakuutusten hoitokustannuksia tarpeettomasti ja olevan suorastaan hyvän vakuutustavan vastaista.  

Ero nykypäivään on melkoinen, kun nykyään jo sanasta kartelli on tullut rikoksen synonyymi. Nykyisin kilpailun nähdään nimenomaan pitävän hintatason kurissa ja olevan vakuutuskuluttajan edun mukaista. Kilpailulainsäädäntö ja muut vakuutusalalla eri toimielimissä noudatettavat säännöt ja ohjeet ovat hyvin tarkkoja siitä, että mitään kilpailua rajoittavaa ei hyväksytä. Aina kun uusia toimintamalleja otetaan käyttöön, niistä teetetään kilpailuoikeudellinen analyysi. 

Liikennevakuutuksen historia ei kaikilta osin tue nykypäivän ajatusta kilpailun siunauksellisuudesta. Yhteisesti sovittujen tariffien aikaan liikennevakuutus oli välillä varsin kannattavaa liiketoimintaa, mutta väliin mahtui myös useiden vuosien jaksoja, jolloin oltiin raskaastikin tappiolla.  

Jotain on kuitenkin ennallaan. Jo liikennevakuutuksen alkuvaiheista saakka vakuutuksen ottajana oli ajoneuvon omistaja, ei suinkaan sen kuljettaja eli mahdollisen vahingon aiheuttaja. Minäkin olen ajatukseen vuosikymmenten saatossa niin tottunut, että en ole oikeastaan edes ajatellut asiaa. Vaikka rikosoikeudellisesti vahingosta vastuussa on kuljettaja, niin vastuuvakuutuksen ottaa kuitenkin omistaja. Onpa merkillistä!  

Mikä muuttuisi, jos vakuutuksen ottaisikin ajoneuvon kuljettaja? Voisi kuvitella, että vakuutus silloin kytkettäisiin ajo-oikeuteen eli ajokorttiin. Koska se on pidettävä aina ajossa mukana, niin eiköhän puhelimeen olisi luontevaa kehittää ajokortti-appi. Se vuorostaan avaisi oven mitä mielenkiintoisimmille visioille yksilöllisistä hinnoittelumalleista.  

Kun ajatusleikkiä jatkaa pidempään huomaa, että itse asiassa koko liikennevakuutusjärjestelmämme olisi kovin toisenlainen, jos silloin 1920-luvulla olisikin päädytty korostamaan kuljettajan, eikä ajoneuvon omistajan, vastuuta. 

Edellä kuvatut tilanteet ovat malliesimerkkejä siitä, miten ajattelumme helposti ajautuu totuttuihin uomiin. Se mikä on aina ollut, tuntuu oikealta, vaikka vaihtoehtoiset toimintamallit voisivat olla vähintään yhtä hyviä. 

J-P Halmeenmäki  

Kirjoittaja on Liikennevakuutuskeskuksen toimitusjohtaja, joka liikkuu ympäri vuoden autolla, pyörällä ja isänsä kanssa myös rollaattorilla.

Suomalainen liikennevakuutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Lue lisää