Yleistä onnettomuustutkinnasta
Onnettomuustutkinnan keskeisimpänä tavoitteena on liikenneturvallisuuden edistäminen. Onnettomuuksien torjuminen on keskeistä erityisesti inhimillisestä, mutta myös taloudellisesta näkökulmasta. Tutkinnassa ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin.
Liikenneonnettomuuksien tutkintaa tekevät liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat. Tutkintoja tehdään kahdella eri menetelmällä. Toisessa keskitytään kuolemaan johtaneisiin onnettomuuksiin. Sen lisäksi Onnettomuustietoinstituutti (OTI) on kehittänyt uuden menetelmän suurempien onnettomuusmäärien tutkimiseksi, jotta myös vammautumiseen johtaneita onnettomuuksia voidaan tutkia aiempaa enemmän.
OTI koordinoi tutkijalautakuntatyötä, mutta ei puutu lautakuntien riippumattomaan työskentelyyn. OTI huolehtii myös lautakuntien koulutuksesta, tutkinnan tulosten käytöstä ja tietopalvelusta.
Kuolemaan johtaneet onnettomuudet
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Lisäksi lautakunnat tutkivat projektiluonteisesti sekä vakaviin loukkaantumisiin että aineellisiin vahinkoihin johtaneita onnettomuuksia tiettyjen erityiskysymysten selvittämiseksi. Onnettomuuksia tutkitaan kaikkiaan noin 350–400 vuosittain.